Helsingin Sanomat kertoo nettisivuillaan, että lasten hyväksikäyttö tai ainakin hyväksikäytöstä tehtävät ilmotukset Suomessa ovat lisääntyneet. Poliisin tietoon tulleet ja tuomioistuimen käsiteltäväksi päätyneet hyväksikäytöt ovat kaksinkertaistuneet viiden viime vuoden aikana. Keskimäärin poliisin tietoon tulee jo kolme tapausta päivässä, yli tuhat vuodessa. Kasvu johtuu todennäköisesti siitä, että tapauksista ilmoitetaan aiempaa useammin viranomaisille ja että esimerkiksi päiväkotien ja koulujen henkilökuntaa on koulutettu aiempaa paremmin tunnistamaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää oirehdintaa.
 
Uutisessa kerrotaan, että rikoksentekomahdollisuudet ovat kasvaneet internetin myötä, mutta yhä edelleen hyväksikäyttäjä on useimmiten sukulainen. Lasten hyväksikäyttäjät ovat miltei aina miehiä ja uhrit useimmiten tyttöjä. Poliisiammattikorkeassa tehdyn selvityksen mukaan langettavaan tuomioon johtaneissa tapauksisa yli kolmasosassa hyväksikäyttö oli kestänyt tyli vuoden. Lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten selvitysprosentti on laskenut kymmenen viime vuoden aikana tuntuvasti ja on enää noin 40%.

Mielenkiintoista tässä järkyttävässä uutisessa on se, millaista keskustelua uutinen on herättänyt HS:n nettikeskustelupastalla. Kirjoittajat lähestyvät aihetta lähinnä kahdesta näkökulmasta: 1) munat pois hyväksikäyttäjiltä ja 2) ilkeät feministit tekevät miehistä näitä ilmoituksia ihan miehiä kiusatakseen, vaikka mitään hyväksikäyttöä ei olisi tapahtunut. Niinpä, feministejä on helppo syyyttää ja sulkea silmänsä todellisuudelta! Harva lähestyy aihetta sitä kautta, miten järkyttävää hyväksikäyttö on lapselle ja miten tällaisia tapauksia voitaisiin tehokkaasti estää.

Jotain on todella pahasti pielessä yhteiskunnassamme, kun pieniä ja haavoituvia ihmisiä hyväksikäytetään ja yleensä vieläpä omien sukulaisten taholta. Nämä uhrit, jotka siis ovat useimmiten tyttöjä, ovat suuressa riskissä joutua aikuisenakin seksuaalisen hyväksikäytön ja/tai perheväkivallan kohteiksi.

Olisikin syytä puuttua hyväksikäyttöön ennen kuin sitä edes ehtii tapahtua: rikottu mieli ja sydän ei korjaudu, vaikka tekijä saisi millaisen rangaistuksen. Silti hyväksikäytöstä annettavia tuomioita olisi syytä koventaa, jotta annettaisiin sellainen viesti, että moinen toiminta ei kerta kaikkiaan ole koskaan eikä missään olosuhteissa hyväksyttävää. Mutta tärkeintä olisi panostaa ennaltaehkäisyyn. Helppoa se ei ole, mutta kaikki voitava on tehtävä.